Mikä ALS on?
- Kirjoittanut Riku Mattila
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) eli motoneuronisairaus on hyvin vakava ja vammauttava neurologinen sairaus, johon sairastuu vuosittain keskimäärin yhdestä kolmeen henkilöä sadastatuhannesta. ALSia sairastavan ihmisen selkäydinkanavassa, aivorungossa ja aivoissa olevat liikehermosolut (motoneuronit) taudin edetessä rappeutuvat ja lopulta kuolevat. Liikehermot antavat impulsseja kehon lihaksille. Kun signaalit kuolevista liikehermoista lihaksiin vähenevät, seurauksena on lihasten vähittäinen heikkeneminen. ALSin ensioireina ovat usein käsivarsien tai alaraajojen lihasheikkous. Tauti voi alkaa myös puheen kankeutena sekä nielemisen ja hengityksen vaikeutumisena. Kun hermosolut lähettävät lihaksille yhä vähemmän signaaleja, ne vähitellen surkastuvat, ja kun hermosolut ovat kokonaan kuolleet, sairastunut on käytännössä halvaantunut ja liikuntakyvytön. ALS-potilaiden yleisin kuolinsyy on hengityslihaksiston surkastumisesta johtuva hengitysvajaus
ALSin etenemisvauhti vaihtelee, mutta keskimääräinen jäljellä oleva elinaika taudin toteamisesta on kahdesta kolmeen vuotta. ALS on useimmiten kivuton, eikä se yleensä vaikuta aivotoimintaan. Aistit (näkö, kuulo, kosketus, maku, haju) pysyvät yleensä ennallaan, samoin kuin vatsan ja virtsarakon toiminta.
ALSiin voi sairastua periaatteessa missä tahansa aikuisiän vaiheessa, mutta useimmiten se iskee 40-60 vuoden iässä. Kaikissa tapauksissa tauti on kohtalokas ja johtaa kuolemaan. Pieni osa (n. 10 %) ALS-tapauksista on ns. familiaalista, suoraan periytyvää muotoa. ALSin syntymekanismia ei tunneta, eikä siihen ole vielä löydetty parantavaa hoitoa.